Xavi Hernández syntyi Terrassassa ja liittyi FC Barcelonan nuorisoakatemiaan La Masiaan jo 11-vuotiaana. Hänessä nähtiin jo varhain poikkeuksellinen ymmärrys pelistä, joka teki vaikutuksen valmentajiin ja pelikavereihin. Hän ei ollut suurikokoinen tai fyysisesti erityisen vahva, mutta hän hallitsi kentän kuin shakkilauta – liikutellen palloa, pelaajia ja tilaa oman tahtonsa mukaan. Xavin pelissä korostui ajattelu, rytmi ja ennakointi. Hän oppi nopeasti, milloin piti syöttää nopeasti, milloin hidastaa ja milloin vaihtaa suuntaa. Hänen kenttänäkönsä oli hämmästyttävä. Xavi debytoi Barcelonan edustusjoukkueessa vuonna 1998, ja nousi nopeasti vakituiseksi osaksi joukkuetta. Hän ei ollut se, joka teki eniten maaleja tai harhautuksia, mutta hän oli se, joka teki joukkuetovereista parempia. Hänen vaikutuksensa näkyi kaikessa kentällä – pelin virrassa, temmossa ja rakenteessa. Hänestä tuli älykkään keskikenttäpelaajan arkkityyppi, jota tulevat sukupolvet pyrkivät jäljittelemään. La Masiassa alkunsa saanut matka oli vasta alussa.
Xavi oli keskiössä FC Barcelonan historiallisella aikakaudella, erityisesti Pep Guardiolan valmennuskaudella 2008–2012. Joukkue, joka voitti tuona aikana kolme La Ligan mestaruutta ja kaksi Mestarien liigaa, tunnettiin tiki-takasta – pelityylistä, jossa pallonhallinta, liike ja tarkkuus olivat kaiken ytimessä. Xavi oli tuon tyylin ruumiillistuma. Hän saattoi syöttää ottelussa yli 100 kertaa, lähes ilman virheitä, ja hallita koko kentän rytmiä pienillä, huomaamattomilla liikkeillä. Hän ei ollut nopein, mutta hän ajatteli nopeammin kuin kukaan muu. Joukkue toimi hänen kauttaan – hän oli linkki puolustuksen ja hyökkäyksen välillä, kentän näkymätön johtaja. Kentällä hän oli rauhallinen ja keskittynyt, mutta samalla äärettömän intensiivinen – hän ei hyväksynyt keskinkertaisuutta. Xavin rooli ei ollut loistaa yksin, vaan saada koko joukkue toimimaan paremmin yhdessä. Hänen ympärilleen rakennetut pelirakenteet muuttivat modernia jalkapalloa. Hän oli moottori, joka ei koskaan ylikuumenut, vaan kävi täsmällisesti ja vakaasti – ja vei joukkueensa voittoon kerta toisensa jälkeen.
Espanjan maajoukkueessa Xavi oli korvaamaton osa kokoonpanoa, joka voitti kolme peräkkäistä suurta mestaruutta: EM 2008, MM 2010 ja EM 2012. Hän ei ollut vain pelaaja, joka suoritti tehtävänsä – hän oli se, joka teki koko järjestelmästä mahdollisen. Hänen pallonhallintansa ja syöttötaitonsa olivat keskiössä pelissä, jossa hallinta ja kärsivällisyys syrjäyttivät suoraviivaisuuden. Xavi hallitsi tilaa ja aikaa – hän ei vain pelannut peliä, hän ohjasi sitä. Hänen ja Iniestan yhteispeli keskikentällä loi perustan koko joukkueen menestykselle. Xavi ei ollut show'n tähti valokeilassa, mutta hän oli se, joka ohjasi valot oikeisiin paikkoihin. Hän pelasi maajoukkueessa 133 ottelua ja teki 13 maalia, mutta vielä enemmän hän loi tuhansia pelin käännekohtia. Xavin johtajuus näkyi hiljaisessa vaatimattomuudessa, halussa tehdä asiat oikein ja täydellisesti. Espanjan menestyksen ytimessä oli joukkuetyö – ja Xavi oli sen ajatus ja syke. Hänen panoksensa teki mahdolliseksi sen, että maa nousi maailman parhaaksi.
Pelaajauransa jälkeen Xavi ei poistunut jalkapallon parista, vaan siirtyi nopeasti valmennuksen puolelle. Hän aloitti uransa Qatarissa Al Saddin päävalmentajana, missä hän sai käytännön kokemusta johtamisesta ja pelin rakenteiden luomisesta. Vuonna 2021 hän palasi kotiin – FC Barcelonan päävalmentajaksi. Paluu oli täynnä odotuksia ja symboliikkaa: yksi seuran suurimmista pelaajista palasi rakentamaan uutta tulevaisuutta. Xavi toi mukanaan arvonsa: teknisen osaamisen, kurinalaisuuden ja pelin ymmärryksen. Hän pyrki palauttamaan Barcelonan identiteetin – hallitsevan, älykkään ja elegantin jalkapallon. Valmentajana hän on edelleen oppimassa, mutta hänen vaikutuksensa on jo selvästi nähtävissä. Pelaajana hän jätti jäljen historiaan, mutta valmentajana hän pyrkii jättämään uudenlaisen perinnön. Xavi Hernández ei ole vain osa jalkapallohistoriaa – hän on sen aktiivinen jatkaja. Hänen suhteensa peliin on syvä ja vilpitön, ja hän edustaa jalkapallon puhdasta olemusta: ajattelua, yhteispeliä ja älykkyyttä. Hänen matkansa ei ole vielä ohi – se on muuttunut, mutta yhtä merkityksellinen kuin ennenkin.